Текст песни Punainen viiva — Timo Rautiainen

Niin on onnea ja iloa
viela;
paivia on pakassa
paljon…
Vaan mita vastaat, kun
kysytaan, etta paljonko?
Onnea; onnesi on kasilla
tassa lyhyessa hetkessa
jossa kesa on kadonnut…
Syksy talveksi taipuu jo.
Niin on yksi aivan alussa
mutta toinen on jo lopussa:
riuhtoo vaisuilla voimillaan,
kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvastisi toivottaa
ja myos hyvaksya, etta maa
nielee sen minka synnytti
eika aio palauttaa.
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
muistamme kadonneet, kuolleet,
jotka jo otettiin sinne pimean syliin.
Muistamme sen vaajaamattomyyden;
rakkaimman ihmisen
nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetaan sen yli.
Kuolema kulkee taalla paalla maan,
tekee joukossamme tekojaan:
antaa aikamme kulua,
kunnes lahtomme maarittaa.
Niin on onnea ja iloa
viela
paivia on pakassa
paljon…
Pois niita otetaan,
mutta montako jaa?